Samojedinkoira, tai pelkästään samojedi taikka sammari, on keskikokoinen ja pystykorvainen koirarotu. Nimestä voikin jo päätellä, että koira on alkujaan Siperiasta samojedikansojen keskuudesta. Kerromme tässä artikkelissa lisää samojedinkoirasta, sen pitkästä historiasta ja nykytilasta. Millaisen lemmikin siitä saa ja mitä sammarin kanssa voi harrastaa?

Samojedinkoiran historiaa

Tiesitkö, että samojedinkoira on yksi maailman vanhimmista koiraroduista? Näiden koirien ja ihmisten välinen yhteinen taival on vuosituhansia pitkä. Muita vastaavia vanhoja koirarotuja ovat muun muassa akita, kiinanpalatsikoira ja afgaaninvinttikoira. DNA-testien perusteella on kyetty todistamaan, että samojedinkoirilla on hyvin vähän eroja verrattuna villeihin susiin, mikä viittaa hyvin vanhaan rotuun. Vastaavia koirarotuja on maailmassa alle parikymmentä.

Ensimmäiset maininnat tästä rodusta ovat 1600-luvun lopulta, jolloin englantilainen Adam Brand kuvaili niitä matkapäiväkirjassaan. Suomeen samojedinkoirat tulivat odotetusti suurruhtinaskunnan aikana, jolloin Venäjän suuntaan syntyi suuri määrä kontakteja.

Suurimman osan historiastaan samojedinkoirat ovat kuitenkin viettäneet Siperiassa, mistä ne ovat peräisinkin. Samojedikansat ovat jalostaneet koirasta erinomaisen apulaisen poronhoitoon ja metsästykseen. Alkujaan samojedinkoiria on ollut kahdenlaisia: vitivalkoisia ja värikkäitä. Valkoisia koiria on käytetty etupäässä metsästykseen kun taas värikkäät ovat ennemminkin paimenkoiria. Samojedinkoirat ovat edelleen ihmisen apuna näissä töissä Siperian pohjoisosissa.

Samojedikansoille nämä koirat ovat olleet hyvin läheisiä ja ne ovat kulkeneet ihmisten mukana kaikkialle. Koirat tulevat mielellään jopa veneeseen. Yhdistettynä rodun pitkään historiaan tämä läheinen suhde ihmisen kanssa ja seurallinen luonne tekee samojedinkoirasta mitä mainioimman valinnan lapsiperheen koiraksi.

Samojedinkoira lemmikkinä

Nykyään samojedinkoiran rotumääritelmään kuuluu puhtaan valkoinen tai kerman valkoinen turkin väri. Ensimmäinen pentue syntyi 1952, johon voidaan jäljittää suurin osa Suomessa olevista samojedinkoirista. Yhteensä koiria on rekisterissä yli 10 000 ja uusia pentuja rekisteröidään muutama sata joka vuosi.

Samojedinkoira sopii siis perheisiin, koska koira tulee hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Perheen kannattaa myös olla aktiivinen koiran kanssa, sillä se kaipaa luonteensa takia paljon yhdessä oloa ihmisten kanssa. Yksi tärkeä toimenpide on turkin huolto: samojedinkoiralla on paksu turkki, joka täytyy harjata ja puhdistaa säännöllisesti. Alkuperästä johtuen turkki on myös kaksinkertainen. Kovakaan pakkanen ei hidasta koiran menoa, ja nykyisin samojedinkoira kestää myös jonkin verran hellettä.

Samojedinkoirat ovat innokkaita oppimaan ja niiden kouluttaminen on varsin antoisa prosessi, vaikkakin rotu tuppaa toisinaan olemaan melko itsepäinen. Ja vaikka samojedinkoira on sopiva lapsiperheisiin, se on kuitenkin sen verran vahva, etteivät lapset voi esimerkiksi omin päin ulkoiluttaa sitä. Hyviä harrastuksia ovat myös agility ja valjakko.

Mikäli olet aikeissa hankkia samojedinkoiran tai sellainen kuuluu jo perheeseesi, kannattaa käydä myös tutustumassa Suomen Samojedinkoirayhdistykseen. Se on perustettu vuonna 1966 ja se edistää samojedinkoirien kasvatusta Suomessa. Jäsenilleen se tarjoaa ensiarvoisen tärkeää ja nimenomaan kyseiselle rodulle räätälöityä tietoa kasvatuksesta, jalostuksesta ja harrastemahdollisuuksista.